Psalms 78

Jumalan pelastusteoista Israelin vaiheissa

1Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, opetustani. Kallistakaa korvanne suuni sanoille. 2Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi entisaikojen arvoituksia. 3Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet, 4sitä emme salaa heidän lapsiltaan, vaan kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastaan ja ihmeistään, jotka hän on tehnyt. 5Hän asetti todistuksen Jaakobiin, sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsilleen, 6että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsilleen. 7Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unohtaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistään vaarin. 8Silloin heistä ei tulisi, kuten heidän isistään, kapinoiva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle. 9Efraimin lapset, aseistetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä. 10He eivät pitäneet Jumalan liittoa eivätkä tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan, 11vaan he unohtivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti. 12Heidän isiensä nähden hän teki ihmeitä Egyptin maassa, Sooanin kedolla. 13Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi. Hän seisautti vedet röykkiöksi. 14Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt. 15Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti kuin syvistä vesistä. 16Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti vettä virtanaan. 17He tekivät kuitenkin yhä syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa. 18He kiusasivat Jumalaa sydämessään vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi. 19He puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa? 20Katso, hän iski kyllä kallioon, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia lihaa kansalleen?" 21Sen tähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui. Silloin Jaakobissa syttyi tuli, ja Israelia vastaan nousi viha, 22koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa. 23Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet. 24Hän antoi sataa heille ruuaksi mannaa. Hän antoi heille taivaan viljaa. 25Ihmiset söivät enkelien leipää. Hän lähetti heille evästä yllin kyllin. 26Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi etelätuulen esiin voimallaan. 27Hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa. 28Hän pudotti ne leiriin, kaikkialle heidän asumustensa ympärille. 29Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi. Mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada. 30He eivät olleet vielä himoaan tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan, 31kun jo heitä vastaan nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet. 32Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitään. 33Sen tähden hän lopetti heidän päivänsä kuin tuulahduksen ja antoi heidän vuosiensa päättyä äkilliseen perikatoon. 34Kun hän surmasi heitä, he kysyivät häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa. 35He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa. 36Mutta he pettivät häntä suullaan ja valehtelivat hänelle kielellään, 37sillä heidän sydämensä ei ollut luja häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskollisia hänen liitossaan. 38Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikokset eikä tahdo hukuttaa. Sen tähden hän usein kääntyi vihastaan eikä antanut kaiken kiivautensa nousta. 39Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaa. 40Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa! 41Niin he yhä edelleen kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän. 42He eivät muistaneet hänen kättään, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta, 43jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla, 44muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet juoda vesiojistaan. 45Hän lähetti heidän keskelleen paarmoja, jotka purivat heitä, ja sammakoita, jotka vaivasivat heitä. 46Hän antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heidän vaivannäkönsä heinäsirkoille. 47Hän hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja huurteella heidän metsäviikunapuunsa. 48Hän antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille. 49Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä. 50Hän raivasi tien vihalleen eikä säästänyt kuolemasta heidän sielujaan, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan. 51Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista. 52Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa. 53Hän johti heitä turvallisesti. Heidän ei tarvinnut pelätä, mutta heidän vihollisensa peitti meri. 54Hän vei heidät pyhälle alueelleen, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut. 55Hän karkotti pakanat pois heidän tieltään, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntien asua niiden telttamajoissa. 56Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet vaarin hänen todistuksistaan, 57vaan luopuivat pois, olivat uskottomia isiensä lailla ja kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi. 58He vihoittivat hänet uhrikukkuloillaan ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla. 59Jumala kuuli sen ja julmistui ja hylkäsi Israelin suuressa määrin. 60Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, telttamajan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle. 61Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin. 62Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja syttyi vihaan perintöosalleen. 63Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja neitsyensä jäivät häälauluja vaille. 64Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkeä itkuja. 65Silloin Herra heräsi kuin nukkuja, kuin viinin voittama sankari. 66Hän löi vihollisensa pakoon ja tuotti heille ikuisen häpeän. 67Hän hylkäsi myös Joosefin telttamajan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa, 68vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa. 69Sitten hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi. 70Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista. 71Hän toi hänet imettävien lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa. 72Daavid kaitsi heitä eheällä sydämellä ja johti heitä taitavalla kädellä.